Hyvin lähti tämäkin käyntiin

Mikä verkkohiljaisuus tänne tulikaan, samantien kun blogin aukaisin.
Siihen on syynsä.. Ensinnä kärsin hirveistä migreenikohtauksista, eikä mistään tullut mitään. Nyt sitten kärsin jostain flunssasta, jo toista viikkoa.
Viime viikon jalkatreeneistä ei varmaan ollut apua terveyden ylläpitoon. Harmittaa niin vietävästi!

Treenit itsessään menivät ihan kohtalaisesti, kyykkyä ja mavea suorin jaloin ym avustavia liikkeitä.
molempien suurimmat painot taisivat olla siellä 70kg:n hujakoilla, eikä tehnyt edes tiukkaa, pohjenousuissa latasin hartioille 210 kg. Meidän salilla on sellainen mukava pohjekone, minkä suurimmat painot ovat 280 kg. Ihan hyvin siis meni.
Seuraavat pari päivää menikin hidasta batistini-kävelyä kulkiessa, ja vilunväreiden kourissa.

Juhannus oli, ja meni. En sortunut mässäilemään grilliruoilla, söinköhän peräti yhden grillatun naudan pihvin koko aikana, mitä olin ystäväporukan kanssa mökillä. Muuten pysyttiin perus ruoka-valiossa.

Maanantaina olin urhoollisesti töissä iltavuorossa, näytin aivan zombilta, kun kuume jylläsi kehossani, eikä mikään ollut kivaa. Siitä lähtien olenkin maannut kotona neljän seinän sisällä, lukuunottamatta sairaalalla käyntiä. Isokin asunto alkaa tuntumaan pieneltä, kun mitään ei voi tehdä! Haluaisin imuroida, ja luututa jne. Mutta kun ei voi!

Uskaltauduin tänään kuitenkin puntarille, pelkäsin hurjia pompsahduksia ylöspäin. Ei siinä sitten ihan niinkään käynyt, 91.8 kg näytti vaaka, aamupalan jälkeen. Voisihan tuo toki alempikin olla, mutta tavoitteena olisi saada kilot hitaasti, mutta lopullisesti pois!

Nyt minulla on aivan mahtava motivaattori, varasin elämäni ensimmäisen ulkomaanmatkan, joka on lokakuun lopulla! 7 vuorokautta viiden tähden hotellissa, kyllä passaa! jos saisi vaikkapa 10-12 kg pois ennen sitä. Aikaa matkaan on äkkiseltään laskettuna 15 vkoa, eli vajaa kilo viikossa, ei näin isolle ruholle pahakaan. Tarvisin vain tsemppareita! Onkos siellä ketään, vai puhunko tyhjille seinille?


Jatkan hienojen kuvanmuokkausten parissa, puhelimet...


-Viskibassonne, Ansku

Viimeisen vuorokauden tunnelmia

Täällä on kylmää, koleaa ja sateista. Mieli ei kuitenkaan ole niinkuin ilma, vaan olen hyvin tyytyväinen itseeni. 

Eilinen alkoi tosiaan aamulenkillä tyhjään mahaan, iltapäivästä käytiin mieheni kanssa salilla. Kunpa siellä olisi toimiva ilmastointi! Salin sisäilma oli testosteroninkatkuinen, lähes subtrooppinen, kun pieneen tilaan oli ahtautunut paljon (hyvännäköisiä) miehiä ja muutama eläinpuistosta karannut possu, minä mukaanlukien. Vipunostot meni kyllä perille! En käsitä miten J jaksaa aina tsempata puristamaan loppuun saakka. Sitä sadattelun määrää, kun teen sarjat ultimaattisen loppuun ( minun suustani). 

Voiko olla tosi, että näinkin painavana havaitsen olkapäiden sekä ojentajien lihasrajat? On siinä päällä toki oikeaa fläsääkin, mutta sieltä ne lihakset pikkuhiljaa löytyy ;)

Tapasin illalla myös ystäväni, sekä koirani, josta jouduin luopumaan viime syksynä. Voi että minulla on ikävä sitä koiraa! Kävimme tulistelemassa laavulla, josta sain napattua tunnelmakuvankin. 

Tänään heräsin yhdeksän aikaan, heitin leaderin cla:t ja vihreä tee kapselit nassuun, ja suunnistin aamulenkille ja ruokakauppaan. Meidän ruokavalio koostuu pitkälti kanasta sekä paistijauhelihasta lisukkeineen. Jopa kokeilla loppuu ideat niiden tekemiseen pikkuhiljaa.. Puolen päivän maissa alkoikin työt, ja siellä tuli taas juostua toistakymmentä tuhatta askelta.. Hyötyliikuntaa kerrakseen! Vielä pitäisi ottaa vitamiinit, niin tämä päivä olisi taputeltu. 

Hyvää yötä! -ansku

Miten tähän on päädytty?

Olen miettinyt jo pitkään oman blogin avaamista, missä voisin avautua mieltä painavista asioista, ja jossa voisin ehkä saada hieman tukea prosessin läpiviemiseen. Tämän tekeminen saattaa olla aika haastavaa, kuvia laitan kun vain opin niitä laittamaan puhelimen kautta.

Ainakin alkuun pysyn vielä nimettömänä, mutta katsotaan sitten jonkin ajan päästä että kuka oikeastaan olen.  Olen pian 22 vuotias ja olen väsynyt olemaan iso, muistan joskus ala-asteen viimeisillä luokilla painaneeni 64 kg, ja sillosen terveydenhoitajan sanat jäivät kaikumaan pahasti mieleeni: "Tästä ei kyllä enää kannattaisi lihoa." Miten siinä sitten kävikään. Olin hyvin liikunnallinen lapsi, ja loukkaantumiseni jälkeen liikunta loppui, mutta ruokatottumukset jäivät.

En muista millainen olin normaalipainoisena, tiedän että nyt 92,8 kiloisena, 170 senttisenä en voi olla se ihminen mitä sisimmässäni olen.  Moni pitää minua varmaan hirveänä tankkina, mutta itse olen tyytyväinen, olenhan saanut pudotettua jo yli 20 kg vuoden aikana. Tämä on tapahtunut hiljalleen, itseni mielestä vähän turhankin hitaasti.

Työelämä häiritsee painonpudotustani hirveästi, kokkina kohtaan useita houkutuksia päivän aikana, ja kuinka monesti niihin sorrunkaan. Pienellä paikkakunnallamme on ainoastaan yksi kuntosali, jonka aukioloajat eivät sovi työaikoihini ollenkaan. Rakas avomieheni on opastanut minut salin saloihin, onhan hän käynyt salilla jo yli 10 vuotta. Pyrkimykseni on käydä salilla 4 kertaa viikossa, mutta usein jäädään kahteen tai kolmeen kertaan. Tämän lisäksi liikun paljon töissä, sekä lenkkeilen silloin kun siltä tuntuu.

Tavoitteeni on painaa joku kaunis päivä 69 kiloa, ja toivottavasti se päivä ei ole kovin kaukana. Tukenani tavoitteen saavuttamisessa on erilaiset iPhone sovellukset, mm. askelmittari sekä painonseuranta- app. Olen pilkkonut tuon painotavoitteeni pienempiin palasiin, ja seuraavaksi tavoittelen alempaa kymmenlukua.

Tämän päivän olen aloittanut lenkillä, pienestä sateesta huolimatta. Meillä on aivan ihanat lenkkeilymaisemat täällä kotipaikkakunnalla! Järvimaisemaa silmänkantamattomiin, mäkimaiseman ympäröimänä.  Illalla lähden vielä mieheni kanssa salille, olkapää-ojentaja-vatsa treeni odottaa. Tämä päivä on inhokkipäiväni salilla. Rakastan jalka- ja selkätreenejä, prässäys, kyykkäys, maastavedot <3

Näihin tunnelmiin

-Minä